Eilinen kotikatsomon Virginie-elokuva (perustuu Anna Kortelaisen Virginie-kirjaan) tutustutti taiteilija Albert Edelfeltin Pariisi elämään ja tuntemattomaan naiseen hänen teoksessaan. Edelfelt on Suomen taiteen kultakauden yksi tunnetuimpia taiteilijoita ja teoksia löytyy mm. Ateneumista.
(kuva google)
Kesällä 2008 vietin neljä päivää Pariisissa ja rakastuin. Rakastuin palavammin kuin koskaan, jos ei lasketa poikaystävää mukaan. Neljä päivää oli liian vähän, varsinkin kun ensimmäisestä hetkestä lähtien tiesin, ettei mikään veisi koskaan Pariisia pois minusta. Aika ajoittain minuun iskee suunnaton halu olla juuri sinä hetkenä, missäs muuallakaan kuin Pariisissa ja kaikki muut kohteet tuntuvat mitättömiltä. Toki haluan nähdä maailmaa ja on muitakin ihania paikkoja, kuten Lontoo ja Amsterdam, joihin ihastuin mutten rakastunut. Eilisestä lähtien olen haaveillut jälleen matkasta Pariisiin, ajoittain jopa siellä asumisesta, vaikka olenkin joskus sanonut, etten haluaisi siellä asua, ettei lumous haihtuisi. No ehkä puoli vuotta tai vuoden. Mitään tekemistä tämän kanssa ei varmaankaan ole olkkarin pöydällä olevalla Mon amour Paris valokuvakirjalla, Virginie-elokuvalla, jonka katsoin eilen tai Easyjetin ilmoituksesta aloittaa muutaman kympin lennot Pariisiin.Selviä vinkkejä kaikki.
(kuvat weheartit)
En ehtinyt liiemmin eilen linnan juhlia katsomaan, mutta sen verran mitä niistä näin huomioni kiinnittyi
Maria Jungerin kauneuteen
Satu Taiveahon upeaan mekkoon
Molemmat luottivat kauniiseen punaiseen
Juhlien orkka soitti jälleen mahtavasti ja solistina toiminut Antti Matikainen veti sellaisella fiiliksellä, että voi kun olisi voinut olla mukana joraamassa. Kansanedustajat Salolainen ja Lax tanssittavat puolisoitaan sellaisella menolla että, sen sijaan Vanhanen ja Sirkka olisivat voineet hiukan repäistä :)
Kannattaa vilaista hesarin sivuilta kuvakoostetta, erottuvat muista otoksista rennolla tunnelmalla.
kuvat Iltasanomat
